Kauneus asiaa

Toissa iltana, aloin pohtimaan kauneus käsitteitä hieman syvällisemmin. Lueskelin foorumeita ja sitä, miten aika usein kaikki kritiitti liittyy ulkonäköön. Varsinkin naisten ulkonäköön. Tämä herätti pienessä pääkopassani paljon erilaisia kysymyksiä. Suurin kysymys oli, että mikä määrittää kauniin tai täydellisen? Kuten vanha sanonta kuuluu, kauneus on katsojan silmissä!

 Jos joku ei ole keksinyt toisesta ihmisestä huonoa sanottavaa, on pakko ollut keskittyä ulkonäköön. Hämmästelin sitä, miten se kohdistuu asioihin, joihin yleensä ei pysty vaikuttamaan ja jos pystyy, se maksaa ja paljon. Silmiini osui paljon kommentteja nenistä, hampaista, silmistä yms. kasvojen piirteistä. Myös erilaiset vartalotyypit aiheuttivat joissakin käsittämätöntä inhoa. Miettiiköhän kukaan näitä asioita kirjoittaessa, että joku ei välttämättä voi hampailleen mitään, jos suvussa hampaiden laatu on huono. Lähinnä huvittivat sellaiset kommentit, että jollain on liian pieni tai iso nenä. Mitä väliä sillä on tuntemattomalle ihmiselle, jos toisen naamaa koristaa liian iso alahuuli? Onko se joltain muulta ihmiseltä pois? Yleensä näitä kommentteja tuleekin nimettömiltä henkilöiltä ja mielenkiinnolla haluaisin jokaiselta sellaisen kommentin laittaneelta nähdä valokuvan heidän kasvoistaan ilman meikkiä. Varmasti jokaisella ihmisellä on kasvoissaan piirteitä, joita he inhoavat tai vähemmän rakastavat. Minkä takia jokaisesta ihmisestä pitäisi keksiä huonoa sanottavaa? Antaako se kommentin kertoneelle paremman itsetunnon ja parantaa omaa huonoa oloa? Usein mietinkin, että kommentin laittaneella, on varmasti itsellä ollut vaikeaa ulkonäkö painotteisessa yhteiskunnassa, esimerkiksi yläasteella, jolloin nuoret mittailivat toisiaan ulkoisen olemuksen perusteella. Tällöin yleensä aletaan etsiä sitä omaa minäänsä ja mielenkiinnon kohteitaan ja kaikenlainen kritiikki saattaa painua syvälle muistiin ja aiheuttaa myöhemminkin huonoa oloa. Mietinkin, että tarvitseeko sitä itse sitten vanhempana, astua samoihin saappaisiin mitä koulukiusaajat ovat käyttäneet? Kritiikin voi kääntää myös edukseen ja miettiä, että hei, tuo ei tykkää sormistani mutta kenelläkään muulla ei samanlaisia ole! Että juuri sen takia kritiikkiä on voinut tulla, kun olet yksilö.

♔♔♔

Onko näillä kommentoijilla, jotka keskittyvät ulkonäköön, itsellään ovaalit ja symmetriset kasvot? Täydellinen vartalo ilman käsikarvoja ja värimuutoksia? Hiuksia kolmen hengen edestä ja kantapäät sirot ja sileät? Ja vain luonnollisesti? Haastankin siis jokaisen kritiikkiä laukovan nimettömän henkilön, laittamaan blogin facebook sivulle *kliketi*, omalla nimellänsä kuvan kasvoistaan ilman mitään meikkiä luonnon valossa. Oletko sinä paljon parempi ihminen ulkonäöllisesti ja uskallatko sen näyttää, vai oletko samanlainen kuin muutkin ihmiset, eli täydellinen yksilö juuri sellaisena kuin olet? 

♔♔♔

Löysin myös kommentteja omasta ulkonäöstäni. Mitä väliä sillä on, jos joku ei pidä siitä miltä näytän? Jokaisellahan on omat mielipiteensä asioista, mutta miksi niitä negatiivisia yleensä kirjoitetaan kasvottomana? Uskaltaisiko joku, joka inhoaa kasvojani, tulla kertomaan siitä minulle kaupan jonossa? En usko, tälläistä ei ole tullut vastaan ainakaan vielä. Nostan hattua kyllä, jos joku uskaltaa näin tulla sanomaan. Itseä nämä kommentit eivät hetkauta, mutta ne herättivät erilaisia ajatuksia. Aloin pohtimaan tarkemmin itsekriittisyyttä, sitä miten välillä itsekin kauhistelen peilin edessä raskausarpia jotka peittävät koko takapuolen tai yleisesti kroppaani. Mullahan on pitkä selkä ja lyhyet jalat, erittäin typerä kaula, mutta mitä sitten? Näytän ainakin siltä, että olisin uintia harrastanut pitkään ja että omistaisin sikaniskan. Vertailinkin yhtenä päivänä siskoani minuun (anteeksi heheh) ja huomasin, että meillä kummallakin on pitkä selkä ja niskakin samanlainen. Eli meillä ne on selkeästi geeneissä eikä niille voi yhtään mitään. Ei ainakaan tällä tavallisella maallikon budjetilla eikä niiden asioiden muuttamiselle ole tarvetta ollenkaan. Mehän ollaan juuri niin täydellisiä juuri tälläisinä, kuin voidaan olla. Eikö jokainen saisi olla siitä ylpeä? Siitä ettei ole samanlainen kuin naapurin Pirkko tai maalikaupan myyjä. Teinivuosia muistellessa ja niiden jälkeisiä aikoja, on itsellä ollut paljon huonoja ajatuksia niin varpaista kuin poskista. Nyt jälkeen päin kun katsoo peiliin ja miettii niitä kaikkia asioita, joita on surrut ennen, alkaa naurattamaan. Minähän olisin aivan jonkun muun näköinen, jos naamassani ei olisi toispuolesta hieman vinoa nenää tai erimallisia silmiä. Se olisi pelottavaa! Jos muuttaisin jotain näistä, en olisi enää minä. Olisin joku, joka yrittää olla jotain muuta kuin on. Aika surullista kun ajattelee näin. 

Mistä itse olen ylpeä kasvoissani? Rakastan ehdottomasti silmieni väriä ja ne ovat ulkonäössäni parasta! Toinen silmäni on pyöreämpi kuin toinen eikä pupillitkaan ole keskellä. Nenäni kaartuu sivusta katsottuna hassusti, se on hieman vino (koska pienenä löin sen seinään, en tiedä miten) ja sieraimetkin ovat erimalliset. Mikä nenässä sitten on parasta? Se että se sopii päähäni, näyttäisin typerältä jonkun muun nenällä. Huulet ovat toinen asia josta pidän, vaikka nekin ovat vinot. Yhtenä kesänä ollessani  vielä lapsi, pellolla juostessa jokin ötökkä puri huuleeni ja tästä on vieläkin jälki. Jos näitä lähtisin muuttamaan, näyttäisin typerältä. Kerran kokeilin huulipunalla tehdä ihanteelliset huulet ja hui kuinka kamalalta näytin! Kulmakarvat raivostuttavat välillä, ne kun eivät ole yhtä pitkät. Toisen sisäkulma harottaa enemmän ja toinen kaartuu aiemmin. Jos niitä yrittää piirtää symmetrisiksi, näyttäisi että otsaani olisi läntätty kulmakarva tarrat. Kasvoni ovat kulmikkaat ja viimeisen kolmen vuoden aikana, olen pitänyt tätä vahvuutena. Pidän siitä, että leukani ja poskipääni tuovat särmää olemukseen ja että niitä pystyy korostamaan. Vastoin kaikkia meikkaus sääntöjä, en ikinä häivytä poskipäitäni, vaan tuon ne esille. Kerran ystäväni meikkasi minut niin, että häivytti ne pois. Näytin taas kamalalta, en yhtään itseltäni. Kun olen yrittänyt muuttaa meikillä tai kuvauskulmilla ulkonäköäni, on tuntunut että osa identiteetistä on kadonnut samalla. 

Voin ylpeästi julistaa, että rakastan kroppaani, ulkonäköäni! 

Olen kiitollinen siitä, mitä osalleni on annettu!

♔♔♔

Toivon, että jokainen nainen pystyisi katsomaan itseään peilistä, ilman että ensimmäisenä mieleen tulee "voi ei taas näytän tältä" tai "voi kumpa tuota ei olisi". Arvostamaan sitä, mitä on osalleen saanut ja löytämään sen asian, jota ei vaihtaisi mihinkään. Toivon, että jokainen joka on netin kautta kokenut kiusaamista, ymmärtäisi että pitäisi kokea ylpeyttä siitä, että uskaltaa olla juuri sellainen kuin on. Sen ettei kukaan yritä olla joku muu, koska se ei ole tarpeen. Me emme ole syntyneet tänne kilpaillaksemme paremmuudesta ja täydellisyydestä. 

♔♔♔

 Eikö jokainen nainen olekin kaunis

 omalla uniikilla tavallaan?

Minun mielestä on, onko sinun?